| |
|
|
Tässä hyvän
tuoton hotellissa yrityksen johtajakin kokkaa ja luuttuaa.
Mirja Sinkkonen
|
eillä on pieni perheyritys, perhehotelli. Työntekijöitä on vain kaksi,
mutta pienyrityksen henkeenhän kuuluu, että kaikki tekevät kaikkea. Olemme
olleet yrittäjiä pian kaksikymmentä vuotta, emmekä me vaihtaisi osaamme
mihinkään.
Tässä työssä niin kuin muussakin yrittäjyydessä yrittämisen vapaus on yksi
perusasioista. Työt ja aikataulut voi suunnitella itse, hahmotella
toimenkuvansa mieleisekseen ja tehdä päivän aikataulun oman tarpeen mukaan.
Kahvi- ja ruokataukoja voi pitää silloin kun haluaa tai jättää pitämättä -
kukaan ei katso perään. Työtäkin voi tehdä mielin määrin ilman että rikkoo
työaikalakeja tai on epä-solidaarinen työtovereilleen. Tärkein työnantaja
on asiakas.
Olemme vuosien mittaan kehittäneet toimintaamme ja saaneet seurata myös
työmme tuloksia. Aloitimme vaatimattomasti pelkällä yhdellä asiakkaalla,
mutta pyrimme vastaamaan asiakkaan tarpeisiin mahdollisimman hyvin. Hän
sattui olemaan sairaalloinen, joten hotellimme toimi niihin aikoihin
enemmän keuhkoparantolana kuin viihtyisänä vuoristohotellina.
Pian lisäsimme asiakasmäärän kolmeen ja vähäisellä henkilökunnalla olikin
työtä kädet täynnä. Keskityimme siihen aikaan lapsiasiakkaisiin ja heidän
tarpeensahan ovat tunnetusti ympärivuorokautisia.
Vastaavasti työ oli haasteellista ja monipuolista. Minä vastasin itse
toimitusjohtajuuden toimeenpanevasta puolesta. Sain silti myös suunnitella
työtä ja tehtäviäni päivittäin.
Ei ollut kahta samanlaista päivää, ja taloudelliset huolet olivat
niskassamme. Olihan meidän täytynyt tehdä muutamia isoja investointeja
aivan yrittäjyyden alussa. Kalleimmin sijoitimme toimitiloihin, jotka
tuntuivat jatkuvasti liian ahtailta.
Lapsiasiakkaiden tarpeisiin varauduimme hankkimalla muun muassa
liikuntavarusteita: suksia, luistimia, kelkkoja, pulkkia, polkupyöriä,
mailoja ja keiloja. Pyrimme tarjoamaan jokaiselle jotain mielenkiintoista
tekemistä ja järjestimme myös kuljetuksia liikuntaharrastuksiin tai
kulttuuririentoihin. Kiireisimpänä aikana ne rytmittivät päivän ohjelmaa ja
vaativat yrityksen autonkuljettajalta sekä taitoa että kekseliäisyyttä,
jotta hän ehti ajoissa joka paikkaan.
Aterioilla olemme halunneet tarjota asiakkaillemme koko ajan parasta. Se on
ollut valttimme ja asiakkaidemme viihtymisen salaisuus. Jos asiakas tahtoi
vaikkapa rintamaitoa, se hänelle kyllä järjestettiin.
Perunamössöt ja banaanisössöt kuuluivat myös asiaan. Joinakin vuosina
tarjosimme asiakkaillemme erilaisia liharuokia ja kasvispatoja. Kalaa
olemme asiakkaidemme allergioiden vuoksi voineet tarjota vähemmän, mutta
yrityksemme on kehittänyt erityisesti allergisten ruokavalioita. Nyt olemme
keskittyneet nuorisoasiakkaisiin. He suosivat rasvattomia ruokia ja
kasviksia. Useimmat heistä eivät koske mihinkään liharuokaan, ja olemmekin
kehitelleet monenlaista hyvää kotimaisista aineksista: porkkanasta,
punajuuresta, nauriista, lantusta ja perunasta sekä tietysti marjoista.
Erityisen haasteellisina olen kokenut niiden nuoriso-asiakkaiden
ruokavaliot, jotka ovat allergisia melkein kaikelle muulle paitsi lihalle,
mutta eivät sitä eettisistä syistä halua syödä. Viikon ruokalistan
suunnittelu vaatii aikamoista tuotekehittelyä!
Hotellimme viihtyvyyteen kuuluvat myös kohtuullisen toimivat ja siistit
toimitilat. Puhtaudesta yrityksessämme huolehditaan osittain tilapäisen
avun turvin, koska kannattavuuden vuoksi olemme molemmat joutuneet
turvautumaan myös osa-aikaiseen ulkopuoliseen työhön.
Monet asiakkaamme osallistuvat mielellään myös toimitilojen siistimiseen,
mutta me emme voi jättää talon puhtautta ja viihtyisyyttä heidän varaansa.
Olemme siis vapaita yrittäjiä, kiireisiä ja työteliäitä, mutta emme
vaihtaisi osaamme. Päinvastoin, nyt kun nuorisoasiakkaiden tarpeet ovat
vähentyneet, tilalle ovat tulleet ikääntyneet lähiomaiset sekä heidän
tarpeistaan huolehtiminen. Yhteiskunnan palveluthan eivät toki kaikkialle
riitä.
Yrityksemme on todellinen perheyritys, ihan tavallinen suomalainen perhe!
piirros: © Eija Lundberg
Askel-lehti, tammikuu 2001 © Mirja Sinkkonen
|
|
|
