Koiramäkeläiset -Kunnaksen piirroshahmot
hakevat ilmaisun vanhasta talonpoikaiskulttuurista.

Ensi helmikuussa viisikymmentä vuotta täyttävä Mauri Kunnas on kaikin tavoin poikkeuksellinen ihminen. Hän on tehnyt 25 lastenkirjaa, joita on käännetty 17 kielelle ja myyty 20 maassa jo yli 3,5 miljoonaa kappaletta.
Hänet tunnetaan Suomessa ja ulkomailla ennen kaikkea jouluaiheisista kirjoistaan. Joulu on ollut Maurille itselleenkin merkityksellinen. Siihen ovat aina kuuluneet joulupukki ja tontut, tuikkivat valot, iloisesti helkkyvät joululaulut, värikkäästi koristellut joulukuuset ja valtava määrä lahjoja.

auri Kunnas on vanha lapsuudenystäväni; kävimme samaa oppikoulua Vammalassa. Kun katselen loistavasti menestyvää taiteilijaa kotiateljeessa Espoossa, huomaan vuosien kohdelleen häntä lempeästi. Hänen olemuksensa on edelleen poikamainen ja eloisa, vaikka tukkaan on jo ilmestynyt harmaata. Silmissä tuikkii edelleen sama kujeileva, poikamainen pilke kuin tutustuessamme toisiimme.
Mauri syntyi Vammalassa vuonna 1950. Hänen synnyinkotinsa on omakotitalo kaupungin rautatieaseman kupeessa. Aluetta kutsutaan myös Nälkälänmäeksi, ja se oli tuolloin vireää pienteollisuusaluetta.
Maurin isällä oli puusepänverstas. Kellari oli täynnä laatikoita, joista pursui leluja ja niiden osia. Vintillä hyllyt notkuivat kosolti valmista tavaraa vaikka pukinkonttiin. Tämä aarteisto on selvästi toiminut Maurin innoittajana lukuisissa kirjoissa.
Nuorena Mauri ei vielä haaveillut taiteilijan urasta. Enemmänkin hän oli kiinnostunut Beatlesista ja amerikkalaisesta cocacola-kulttuurista. Hän toki käytti kynää ahkerasti ja piirteli aikansa kuluksi riemastuttavia karikatyyrejä opettajistamme ja luokkatovereistamme. "Tiesin onnistuneeni silloin, kun muut nauroivat kuvilleni", Mauri sanoo.
Sarjakuvat kiehtoivat Mauria, ja hän teki koulutovereittensa kanssa omia piirrossarjoja. Innoittajia olivat sarjakuvahahmot Aku Ankasta Robin Hoodiin, intiaanit ja lännensankarit. Virikkeiden määrä lisääntyi, kun mustavalkoinen televisio teki läpimurron 1960-luvun taitteessa.
"Muistan amerikkalaisen sarjafilmin, jossa perheen isä oli kotonaan työskentelevä graafikko. Se vaikutti minusta hienolta ammatilta. Siihen aikaan ei voinut kuvitellakaan, että joku pärjäisi piirtämällä", Mauri muistaa ensimmäistä sysäystä tulevaan ammattiinsa.
Mauri tunnustaa, että hän oli ylioppilaskirjoitusten jälkeen 1969 hiukan hukassa. Hän ajatteli aluksi lukea juristiksi veljensä tavoin. Sisar yllytti kuitenkin pyrkimään Taideteolliseen korkeakouluun. Mauri itse ei ollut aikaisemmin edes ajatellut tällaista mahdollisuutta. Hän onnistui pääsemään kouluun vasta kolmannella yrittämällä, ja silloinkin heikoimmilla pisteillä.
Vuonna 1975 heti valmistuttuaan hän sai töitä turkulaisesta mainostoimistosta. Mauri viihtyi siellä vain runsaan vuoden. Työ oli rankkaa, eikä hän saanut siitä tyydytystä. Hän päätti jättäytyä vapaaksi taitelijaksi. Kun hänen piirtämäänsä Nyrok City -sarjakuvaa julkaisevan nuortenlehden päätoimittaja ihmetteli rohkeaa päätöstä, Mauri totesi ykskantaan: "Kuule, kun minä ryhdyn taitelijaksi, en rupea ainakaan nälkätaitelijaksi!"

Joulun sanoma -Mauri Kunnas
rakastaa jouluaiheita, kuten hänen lukijansakin.

Samoihin aikoihin Mauri tapasi tulevan vaimonsa Tarjan Lauttakylän seurahuoneella Huittisissa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä - ainakin Maurin puolelta. "Kun lähestyin Tarjaa, hänen suhtautumisensa oli aluksi lievästi kylmäkiskoista. Sain kuitenkin lopulta työvoiton", Mauri kertoo.
Pariskunta istui kerran iltaa Tarjan vanhempien luona Turussa. Puhe kääntyi vanhoihin suomalaisiin taruihin, tonttuihin, menninkäisiin, peikkoihin ja muihin satuolentoihin. Mauri innostui ja ryhtyi selvittämään tarujen maailmaa ja suomalaista kansanperinnettä syvemmin.
Pian hän oivalsi, että ikiaikaiset teemat sopisivat hyvin lastenkirjaan. Maurin teki mieli tehdä jotain pysyvää. Ajatus omasta kirjasta oli väikkynyt taiteilijan mielessä jo jonkin aikaa.
Pelkästään tontuista oli niin paljon aineistoa, että Mauri päätti keskittyä juuri niihin. Hän ryhtyi kokoamaan käsikirjoitustaan vuonna 1977. "Tein kymmenkunta kuvaa ja lähdin kustantajan puheille. Kuvia kyllä kiiteltiin, mutta asia jäi sitten hautumaan."
Tampereella Pertti Nättilä Yleisradion lastenohjelmista sattui näkemään Maurin tonttukuvat ja ihastui niihin. Hän ehdotti lastenohjelman tekemistä seuraavaksi jouluksi. Mauri otti urakan vastaan ja piirsi toistasataa vesivärikuvaa ja kirjoitti niihin tekstit. Tarja sai ryhtyä assistentiksi. Siitä lähtien hän on ollut apuna juonen kehittelyssä ja värittäjänä melkein kaikissa Maurin kirjoissa.
Kun Kunnasten tonttukuvat esitettiin jouluna televisiossa, ne herättivät laajaa ihastusta. Maurin kirja päätettiin julkaista seuraavaksi jouluksi.

Lahjana lahjakkuus -Mauri Kunnaksella
on kyky siirtää omat näkynsä kuviksi.

Kaupoissa kävi sutina, ja Tonttukirjaa ostettiin hetkessä 16 000 kappaletta, mikä oli ainutlaatuinen saavutus. Maurin kirjojen ensimmäinen painos on nykyisin yli 40 000 kappaletta. Samaan pystyvät Suomessa vain Kalle Päätalo, Arto Paasilinna ja Laila Hietamies.
Kun tonttukirja oli vielä painossa, Kunnakset pakersivat jo uuden idean kimpussa. Tarjan sukujuuret ulottuvat Punkalaitumelle, ja Mauri sai paljon erittäin arvokasta tietoa sikäläisestä Yli-Kirran talonpoikaismuseosta. Kun hän taas kerran kävi katselemassa museon vanhoja tavaroita, paikka muuttui hänen mielessään Koiramäen taloksi.
Koirat Mauri keksi tarinansa hahmoiksi vasta, kun hän ryhtyi työstämään ideastaan ensimmäistä kuvaa. Kun hän oli Tarjan kanssa tehnyt muutaman aukeaman, he näyttivät niitä Otavan silloiselle kirjalliselle johtajalle, Paavo Haavikolle.
"Tehkää ihmeessä lisää", Haavikko yllytti. Koiramäen talossa ilmestyi vuonna 1980, ja sitä on nyt myyty jo 80 000 kappaletta.
Mauri Kunnaksen piirrokset ovat täynnä riemastuttavia henkilöhahmoja ja yksityiskohtia. Niistä löytää joka lukemalla jotakin uutta, ja niiden parissa viihtyvät vuodesta toiseen lapset ja aikuiset.
Joulupukki-kirja ilmestyi sitten vuonna 1981. Kustantaja vei sen Frankfurtiin kirjamessuille. "Menestys on valtava", hihkui Kemppinen puhelimessa Maurille. "Sitä suorastaan jonotetaan!"
Kirjasta tuli Maurin kaikkien aikojen suurin kaupallinen menestys ja kansainvälinen läpilyönti. Joulupukkia on ostettu jo pitkälti yli 500 000 kappaletta aina Japania ja Yhdysvaltoja myöten.
Ennen Joulupukin ilmestymistä Kunnakset olivat aloittaneet jo uuden projektin, Koiramäen lapset kaupungissa. Mauri kiersi kaikki mahdolliset museot, joista hän löysi kansanperinneaineistoa. "Innostuin yhä enemmän suomalaisesta talonpoikaiskulttuurista ja menneistä työtavoista", Mauri kertoo. "Koiramäki-sarjan kirjat sijoittuvat omassa mielessäni 1850-luvulle. Kun rupesin penkomaan vanhaa kulttuuria, löysin aivan uuden puolen itsestäni."
Seuraavaksi Kunnaksen pajassa syntyi Suuri urheilukirja. Samoihin aikoihin Tarja alkoi odottaa perheen esikoista. Jenna syntyi vuonna 1983 ja sai seurakseen pikkusiskon, Nooran, neljä vuotta myöhemmin.
Mauri sai haasteellisen tehtävän, kun hänet pyydettiin maan suurimman päivälehden, Helsingin Sanomien, vakituiseksi poliittiseksi pilapiirtäjäksi. Kahden vuoden pestin jälkeen hän totesi, että kirjojen tekeminen tuntui sittenkin tärkeimmältä elämäntehtävältä, ja hän palasi vapaaksi taiteilijaksi.
"Mauri on herkkä ja ihan omissa maailmoissaan viihtyvä kaveri, hyvin samanlainen kuin minä", sanoi edesmennyt pilapiirtäjä ja professori Kari Suomalainen, jonka manttelinperijäksi Mauria kaavailtiin.
Lopullinen sysäys lähtöpäätökseen tuli, kun Mauri tutustui amerikkaiseen kustantamoon, joka kutsui hänet perheineen puoleksi vuodeksi San Franciscoon. Siellä syntyi neljän kirjan sarja Riku, Roope ja Ringo.
Näistä kirjoista Mauri sai ikimuistoisen palautteen. Posti toi hänelle kirjeen teksasilaisesta vankilasta, jossa pidettiin kaikkein pahamaineisimpia nuoria rikoksentekijöitä. Vangit olivat espanjankielisiä, eikä monikaan heistä osannut edes lukea kunnolla.
"Kirjeen kirjoitti heidän englanninkielen opettajansa", Mauri kertoo. "Hän kertoi käyttäneensä kirjojani kielenopetuksessa ja että vangit olivat hihkuneet riemusta lukiessaan niitä."
Mauri lähetti Kaliforniassa syntyneen uusimman joulupukkikirjansa 12 lahjaa joulupukille englanninkielisen painoksen kiitokseksi vangeille, ja nämä vastasivat hänelle lähettämällä upean nahkavyön, johon oli poltettu Kunnaksen kirjojen hahmoja. Mauri tietysti ilahtui saamastaan huomionosoituksesta.
Toinenkin joulupukkikirja oli iso menestys. Vuonna 1995 hän julkaisi kolmannen joulupukkiaiheisen kirjansa, Joulupukki ja noitarumpu, josta hän teki myös animaatiofilmin Yleisradiolle. Se on levinnyt peräti neljäänkymmeneen maahan.
Kunnas on saanut monenlaista virallista tunnustusta työstään, mutta varsinaisia apurahoja hän ei ole koskaan saanut tai edes anonut. Hänelle on myönnetty muun muassa Kirjallisuuden valtionpalkinto vuonna 1981, Suomen Sarjakuvaseuran Puupäähattu 1981, Bolognan lastenkirjamessujen kunniakirja 1984 ja Lastenkulttuurin valtionpalkinto vuonna 1989.

"Maurilla on työssään tekemisen ilo.
Hänen uraansa on todella ilo seurata."

Ideoita Maurilla on edelleen valtavasti, ja kun hän innostuu jostain, hän ottaa ja sulkeutuu työhuoneeseensa tunti- ja päiväkausiksi. Tarjan mielestä hänen miehensä on täydellinen työnarkomaani.
Vanhan koulukaverin silmin Mauri ei vuosikymmenten aikana ole juuri muuttunut. Hän viihtyy parhaiten perheensä tai vanhojen ystäviensä seurassa joko kotona Laajalahdessa tai kesäisin mökillä Rautavedellä.
Mauri Kunnaksen elämäntyö jatkuu edelleen, eikä hän todennäköisesti ole vielä saavuttanut taitelijana uransa huippua.
Paavo Haavikko on seurannut taiteilijan urakehitystä tyytyväisenä.
"Kunnaksella on koko ajan ollut töissään tekemisen ilo, mikä on harvinaista. Hänen toimintansa on jo vakiintunutta ja se näyttää jatkuvan yhä hienona. Sitä on ollut todella ilo seurata." Samaa mieltä ovat miljoonat lukijat ympäri maailman.

- "Maurilla on työssään tekemisen ilo. Hänen uraansa on todella ilo seurata." -

Minulle Maurin ystävyys on merkinnyt sitä, että olen saanut nähdä läheltä suuren taitelijan, vaatimattoman ja nöyrän ihmisen. Hänessä on luonnonlapsen charmia, aikuisen itsekuria ja kosolti määrätietoisuutta. Maurilla oli unelma, näky jonka hän toteutti. Hänessä välittyy vahvasti ihmisenä olemisen ydin: kun antaa vilpittömästi muille, myös itse saa paljon.
Mauri kiteyttää koko ainutlaatuisen elämänsä yksinkertaiseen muotoon:
"Minusta tuntuu siltä, että olen todellakin joulupukin poika."